Mitalitaide

”Mitalit saavuttivat lisääntyvää suosiota humanistipiireissä keinona, jolla voitiin levittää henkilökohtaista mainetta hienovaraisilla tehokeinoilla, jotka olivat usein kekseliään vaikeaselkoisia. Ne olivat erittäin yksityisiä taideteoksia, joita vain oppinut eliitti saattoi täydellisesti ymmärtää, ja niiden tarkoitus oli virittää filosofista pohdiskelua samalla tavoin kuin uskonnolliset kuvat oli tarkoitettu hartauden herättäjiksi.” Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia 2001, s. 411.

 

m_sigismondo_1450Matteo de’ Pasti: Sigismondo Pandolfo Malatesta (1432-1468), noin 1450 muovailtu valettu pronssimitali (Suomen kansallismuseo, rahakammio).
Eräs varhaisista mitalien tekijöistä oli Matteo de’ Pasti (toimi 1441-1467/68), joka työskenteli erityisesti Riminin ja Fanon hallitsijan Sigismondo Pandolfo Malatestan palveluksessa. Sigismondo rakennutti Riminiin mm. tunnetun kirkon ja linnoituksen ja kätki niiden perustuksiin itseään esittäviä mitaleita. Myös kuvan esittämä mitali on löydetty Riministä.
Mitali on epätavallisen pieni; sen koko ja tyyli jäljittelevät roomalaista rahaa. Etusivulla on Sigismondon kuva ja nimi, takasivun kirjoitus ja kuva-aihe, vitsakimppua pitelevä käsi, viittaavat hänen toimintaansa paavin sotapäällikkönä.

Mitalitaiteen historiaa

Mitalitaide on taidemuoto, joka kehittyi 1400-luvun Italiassa muotokuvamaalauksen rinnalle vastauksena renessanssikulttuurin tarpeeseen löytää välineitä yksilön ja hänen saavutustensa ikuistamiseksi. Sen muoto, tekniikka, asema ja merkitys ovat vuosisatojen kuluessa vaihdelleet. Varhaiset mitalit valmistettiin valamalla, lyöntitekniikan käyttöönotto mahdollisti sittemmin suuret valmistusmäärät. Molemmat tekniikat ovat edelleen käytössä. Mitalilla on perinteisesti ollut aina tilaaja; taiteilijan omasta aloitteestaan tekemät mitalit ovat 1800-luvun perua.

 

m_hgporthan_1799Carl Enhörning: H.G. Porthan (1739-1804). 1799 lyöty mitali (Suomen kansallismuseo, rahakammio).
Ensimmäinen suomalaisesta aloitteesta lyötetty henkilömitali. Mitalin lyötti Turun akatemian Boreaalinen osakunta, jonka inspehtorina Porthan toimi. Kaunopuheisuuden professori Porthan toimi myös akatemian kirjaston yhteyteen muodostuneen numismaattisen kokoelman hoitajana. Porthan oli itse mukana usean varhaisen suomalaisen mitalin lyöttämisessä.
Mitalin kaivertaja Carl Enhörning (1745-1821) oli oman aikansa tuotteliain ruotsalainen mitalintekijä; mitali lyötiin Tukholman rahapajassa.

Mitalitaide Suomessa sai alkunsa aivan 1700-luvun lopulla. Tämä tarkoittaa mitaleiden teettämistä suomalaisesta aloitteesta; niitä ei kuitenkaan toteutettu Suomessa vaan Tukholmassa ja Venäjän vallan aikana myös Pietarissa. Myös taiteilijat olivat ruotsalaisia tai venäläisiä. Suomen rahapaja aloitti toimintansa 1860-luvulla, ja 1870 siellä alettiin lyödä myös mitaleita. 1800-luvun loppu merkitsi kansallista heräämistä myös mitalitaiteessa: mitaleita ryhdyttiin aktiivisesti teettämään merkkimiesten ja tärkeiden tapahtumien muistoksi. Mitalin muovaili yhä useammin kotimainen kuvanveistäjä. Valetut mitalit olivat harvinaisia ennen 1960-lukua.

Tekniikka

Mitalien valmistamisessa on kaksi toisistaan poikkeavaa päätekniikkaa. Valaminen soveltuu pienempien sarjojen tekemiseen, lyömällä saadaan aikaan lähes rajaton määrä mitaleita. Mitalien materiaalina käytetään tavallisesti metallia; pronssiseos lienee yleisin, mutta myös hopeaa ja kultaa. Myös tinaa ja lyijyä käytetään.

Valettu mitali

Mitalin valaminen alkaa lopulliseen kokoon tavallisesti saveen tai plastoliiniin muovailluista etu- ja takasivun malleista. Tekniikka on suurin piirtein sama kuin veistosten valamisessa yleensäkin: mallista tehdään negatiivinen kipsivalos, josta eri työvaiheiden jälkeen saadaan lopullinen muotti, jolla mitali lopulta valetaan (sula metalli kaadetaan muottiin). Valmis mitali viimeistellään siselöimällä (korjaamalla pinnan virheitä) ja patinoimalla (värjäämällä pinta halutun sävyiseksi). Valaminen ei vaadi suuria investointeja, mutta on lyömiseen verrattuna hidasta, sillä se vaatii paljon käsityötä. Lopputulos, valettu mitali on yleensä lyötyä kalliimpi.

Lyöty mitali

Lyöty mitali valmistuu samalla tekniikalla kuin rahat: malli voidaan tehdä suureenkin kokoon, sillä se pienennetään koneellisesti. Ennen tämä tehtiin käsin, mutta 1800-luvulla kehitetty kaiverruskone syrjäytti vähitellen kaivertajien ammattikunnan. Lopulliset työkalut, negatiiviset leimasimet valmistetaan teräksestä, joka käsitellään kestäväksi. Itse mitali valmistuu, kun kuumennettu metalliaihio lyödään leimauslaitteessa näillä leimasimilla. Lyödyn mitalin edullisuus perustuu sen suuriin valmistusmääriin.